maanantai 29. syyskuuta 2014

Syksyinen reissu virkistää



Teimme syksyisen lomareissun Kainuuseen. Suomen syksy on niin ihmeellinen, että haluan jaata kuvia myös täällä blogin puolella. Lunta oli maassa kun saavuimme vuokramökille. Seuraavan päivän aikana se olikin jo hävinnyt. Onneksi lapset ennättivät kuitenkin tehdä tämän syksyn ensimmäisen lumiukon:) Harmi vaan, kun ne jäivät ikuistamatta.


Nämä rinteet odottavat lunta ja laskijoita.


Pienimmäinenkin jaksoi reippaasti kiivetä rinnettä ylös isompien perässä. Ihmeissäni seurasin lasten kipittelyä välillä jyrkkäkin rinnettä ylös ja missään ei näyttänyt tuntuvan, niin hyvin jaksoivat.


Syksyn värit olivat aivan eri tavalla jo esillä mitä meidän kodin läheisyydessä. Värimaailma on niin kaunis.



Kynttilöitä laitettiin palamaan jokaiseen tuikkukippoon mitä mökistä löytyi. Alapuolella olevassa kuvassa on minusta hyvä idea koristella tuikkuastia. Huovasta leikatut koristeet antavat kynttilän liekille kivan sävyn ja tunnelman.

Ilman käsitöitä en toki ollut. Välillä sain pitkänkin palan neulottua jo pitkään keskeneräisenä ollutta neuletyötäni. Kun tuon työn saan valmiiksi, laitan sen ehdottomasti tänne blogin puolelle. Se on jotain, joka tulee miehelleni :)



Vielä muutama maisemakuva. Otin nämä kaksi  kuvaa kännykälläni, joka on ihan uusi. Haluan kokeilla kuvan laatua, miltä se näyttää täällä ruudussa.



Kotimatkalla pääsin hetkeksi muistelemaan aikaa, jolloin täällä opiskelin.


Kauniit rakennukset olivat jotenkin yksinäisen näköisiä. En tiedä mitä täällä nykyään opetetaan tai tehdään, mutta ei ainakaan sitä mitä itse aikoinani opiskelin.


Arki on taas palannut. Oli niin mahdottoman mukava olla oman perheen kanssa reissussa. Tällaisia hetkiä tarvitsemme :)



Mukavaa alkuviikkoa teille kaikille!

(Vielä lopuksi: laitan sanavahvistuksen päälle, sillä roskapostia puskee öin ja päivin. Ja niistä en pidä. Toivottavasti jaksatte siltikin ilahduttaa minua mieltä lämmittävillä kommenteillanne :)  )



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pyörätrikoosta paita koululaiselle



Kesällä pyörähdimme lomareissun yhteydessä Metsolan liikkeessä ja muutaman kankaan halusin ostaa. Pyöräkangastrikoo ja harmaa trikoo valikoituivat neljäsluokkalaisen pojan paitakankaiksi. 

Hieman kiireisiä päiviä on ollut ja en ole ehtinyt mitään ommella. Eilen halusin jotain tehdä ja niinpä otin nämä kankaat käsittelyyn. Vähän meinasi laiskottaa alkaa pienistä kankaanpaloista tekemään palapeliä. Mieluummin olisin tehnyt jonkun perusmallisen ilman ylimääräisiä saumoja olevan paidan.


Nepparilistan tein valenahasta. Valkoiset nepparit on Karnaluksin tilauksesta, jonka yhdessä muutaman ompeluystävän kanssa tehtiin tässä lähiaikoina. (Viimeinen neppari olisi pitänyt laittaa vasta aamulla, niin olisi osunut paremmin kohdalleen ;) ) No, en viitsinyt alkaa repimään irti sitä, olisin pian tuhonnut koko paidan.


Näin jälkeenpäin minua ei yhtään harmita, vaikka vähän jouduinkin tekemään palapeliä, että sain kankaan riittämään. Paidasta tuli hyvä ja se kelpasi reippaalle koulupojallemme. Hän haluaa laittaa sen huomiseen koulukuvaukseen :)


     Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille :)

 ja ihana kun uusia lukijoita on tullut joukkoomme, lämpimästi tervetuloa :)





torstai 18. syyskuuta 2014

Trikoota itselle



Trikoopaitojen tarve on aina olemassa. Nyt tuntuu, että niitä tarvitsee erityisesti, kun villaneulokset ovat liian kuumia ja t-paidoilla ei ihan pärjää. Tämä kangas on löytö EK:n paloista. 


Kaavana on vanha paita, josta edellisen postauksen turkoosiraitaisenkin tein. Nyt vain lisäsin helmaan reilusti pituutta ja sivusaumoihin ompelin framillon-kuminauhan tuomaan kiristystä. Tykkään vajaamittaisesta hihan pituudesta. Nyt halusin laittaa pidemmät resorit ja tykkäsin, että musta sävy antaa mukavasti kankaalle syvyyttä.


Kiitos tuhannesti edelliseen postaukseeni kommentoineille! Huomaatte, että resori ei kiristä tällä kertaa. Tämä johtuu aika monesta seikasta, sillä pienensin diffiä lähelle 0,5, leikkasin resorin hieman kapeampana ja enkä pyöritellyt liian huolellisesti sitä kääntäjän "häkkyrään". Vielä riittää kokeiltavaa, että mikä edeltävistä erityisesti on tämän asian takana :)


Laitanpa myös kuvat siitä, miten vanhasta paidasta voi tehdä kaavat. Itse yleensä leikkaan suoraan kankaan paidan mukaan, mutta nyt ajattelin oikein piirtää kaavat paperille. Siinä ne pysyy varmasti kuosissaan. 

Minun paidassani etu- ja takakappale ovat aivan samanlaiset, ainoastaan etukappaleen kaula-aukko on isompi. Jos haluaa, niin molemmille puolille voi tehdä oman kaavan.

Leikkaan kankaan noin 1 cm saumoilla, mutta helmaan ja hihansuihin laitan noin 1,5 cm saumanvarat. Näitäkin joutuu joskus muuttelemaan, jos haluaa jotakin kohtaa vaatteesta leveämmäksi tai kapeammaksi yms.




Kun saa hyvät peruskaavat, niin niitä voi sitten muokata haluamallaan tavalla. Ainoastaan mielikuvitus on rajana, miten kangasta alkaa leikkaamaan tai eri kankaita yhdistelemään. Itse olen aika laiska piirtämään kaavoja, siksi yritänkin oikoa ja tehdä vaatteet vanhojen vaatteiden pohjalta tai hyvää kaavaa muuttelemalla. 

Ehkä tämä on teille monelle niin tuttu juttu, mutta halusin kuitenkin tänne laittaa, jos joku ompelusta kiinnostunut ja ompeluharrastuksen juuri aloittanut olisi tällaista miettinyt ja pohtinut. 

Ompelun iloa teille :)







sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Nauhankääntäjää on testailtu



Nauhankääntäjä on siis tilattu Karnaluksista ja viime perjantaina se kotiutui peitetikkikoneeseeni. Perjantai-iltana ja eilen tuhlasin sitten resoria ja testailin ja testailin. Aluksi kone teki tosi pahan näköistä jälkeä ja hyppytikkejä. Vierailin ompelublogeissa ja hain tietoa ja lopulta sain kohtuullista jälkeä aikaiseksi. Lisäksi ystäväni sai facebookin kautta ohjeita säädöistä, kiitos vielä sinulle:) Tein pari peruspaitaa, johon kokeilin kanttausta. Tässä punaraitapaidassa saumanjälki jäi nurjalla puolella todella kauaksi reunasta ja siihen en ollut tyytyväinen.




Tämä turkoosiraitainen paita on muuten kivanmallinen. Siinä hihat lähtee tuolla tavalla pudotettuna. 


Tätä paitaa tehdessäni olin löytänyt ohjeen jostain blogista, jossa neuvottiin siirtämään oikeille kohdille nauhankääntäjän reunat, joiden välistä resori kulkee. Alapuolella on kuva, jossa ruuvimeisseli osoittaa ruuveja, joiden kautta nurjanpuolen sauma alkoi osumaan kohdilleen.

Joku säätö vielä mättää, sillä resori tahtoo vetäytyä rypylle !?! Tietääkö joku keinon, jolla voin asiaan vaikuttaa?


Tässä kuva, jonka säätöjen mukaan nyt paidat kanttasin. Voi hyvin olla, että säädöt ovat ihan väärät eli olen erittäin iloinen jos joku viitsii minua neuvoa miten kannattaisi peittari säätää varsinkin sen suhteen, ettei resori vetäytyisi liikaa, jolloin trikoo rypyttyy.


Yläpuolella olevassa kuvassa löysytän hieman tuota ruuvia, jolloin pystyn siirtämään nauhankääntäjän pois edestä ja pystyn ompelemaan helman peitetikkikoneen normaalilla ompeleella.


Enpä malta olla lisäämättä uuden potilaamme kuvaa. Pari postausta taaksepäin kerroin kuinka koirapotilaamme jalka on toipunut yllättävän hyvin. Viime viikolla toinen saman rodun edustaja sai hirvihaukkukokeessa hirven sorkasta silmäänsä. Silmäluomet on nyt ommeltu tikeillä kohtuullisen ehjäksi. Mutta onneksi silmä itsessään on ilmeisesti selvinnyt tärskyltä. Sellaista se on, että tekevälle sattuu !


Opetteluni nauhankääntäjän kanssa jatkuu ;) Tässä vaiheessa olen erittäin innoissani ja tyytyväinen laitteeseen. 

Mukavaa alkuviikkoa teille :)



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Virkatut tossut ja ihana matto



Päätin siivota lankakorin ja melkoisen siivouksen sainkin tehdä. Ehkä lankojen sekoittuminen kertoo siitä, etten ole kovin aktiivisesti koriin kurkistellut, kun taas lapset on keksinyt kovastikin tekemistä :) Ja hyvä niin kun ovat keksineet.

Keskeneräisyyksiä sieltä korista löytyikin ja nytpä laitankin tänne blogiin esille kahdet tossut, jotka oli niin valmiiksi virkattu, että ainoastaan langat piti päätellä ja napit ommella. Ja kyllä tytöt olivat innoissaan kun saivat tossut jalkaansa. Langat on varmaankin jotain seitsemän veljestä tai vastaavaa. Tossujen ohje on Suuri Käsityö- lehdestä nro. 11-12 2011. Muistan kuinka silloin ihastelin tossujen kuvia ja ajattelin tehdä joululahjaksi kaikille mahdollisille läheisille lämpimät tossut. Näin paljon sain silloin aikaiseksi ;)


Kyllä sitä jotain neulomista tai virkkaamista pitää saada syksyllä tehdä. Jotenkin ne vain kuuluvat hämärtyviin syksyiltoihin.



Haluan laittaa tänne myös kuvan ihanasta matosta, jonka äitini kutoi meidän keittiön lattialle.
Tykkään niin paljon tästä! Kiitos vielä äidille:)
Maton kirjavuus ei paljasta ihan jokaista likajälkeä, joita keittiön lattialla tahtoo tulla.


Nauhankääntäjäkin on matkalla uuteen kotiin ja sitä odottelen :)

Tervetuloa lämpimästi te uudet lukijat, olen iloinen teistä jokaisesta :)



lauantai 6. syyskuuta 2014

Syksyistä asetelmaa ja muita juttuja



Ihastuin todella paljon Pentikin syyskankaaseen "Pihlajat". Ompelin kankaasta keittiön ruokapöydälle kaitaliinan. Kävin hakemassa takapihan metsästä puolukan ja mustikan varpuja. Kostutin oasis-sienen ja asettelin varvut sieneen ja sain kivan syysasetelman keittiön pöydälle. 



Te, jotka olette viime syksystä lähtien blogissani vierailleet, muistatte ehkä kun jotain mainitsin toipilaskoirastamme. Vuosi sitten koira loukkasi pahasti jalkansa hirvityöskentelyssä ja monimutkaisessa leikkauksessa jalka korjattiin ruuvien ja rautalankojen turvin kasaan. Nyt Riski- koira oli ensimmäistä kertaa hirvillä toipilasajan ja kovan kuntoutuksen jälkeen ja parikymmentä tuntia tuli haukkua täyteen tänään iltapäivällä. Mukavalta tuntuu kun hyväluonteinen ja osaava koira vaikuttaa toipuneen loistavasti vaikeasta loukkaantumisesta :)
Uni maistuu rankan reissun jälkeen!


Innostuin eilen taas tonkimaan EK:n palalaareja ja kaikenlaista löysinkin. Tämän kankaan nappasin tokaluokkalaista tyttöämme ajatellen. Samantien tytär kaivoikin kaapistaan aiemmin tekemänsä paidan 
ja asetteli sen kankaan päälle ja leikkasi itselleen kappaleet, jotka ompeli saumurilla kasaan. 
Olen huomannut, että hän mieluiten käyttää itse tekemiään vaatteita ja minusta se on aivan upeaa. Siksi ajattelinkin, että pian mennään tyttären kanssa ko. palalaareille, joista hän saa itse valita mieleiset kankaanpalat.


Pikku hiljaa voi sitten alkaa harjoittelemaan käänteiden tekoa, mutta tässä vaiheessa ne eivät tunnu tyttärestä tärkeältä ja silloin niitä ei tarvita. Jos niitä äitinä alkaisin väkisin nyt tuputtamaan, uskon innostuksen ompeluun alkavan pian laantumaan.


Nyt äitiä huudetaan pitsalle ja sitä kutsua mielelläni noudatan :)

eli

mukavaa viikonloppua teille:)



keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Käyttövaatteiksi nämäkin ja pieni kysymys



 Huvikseni kokeilin jatkaa farkkujen tuunausta. Leikkelin lahkeiden sisäsaumat auki ja jatkoin leikkaamista etukappaleelta polvien kohdalta ja samanlaiset kolot myös takakappaleiden puolelle. Paikkakankaana on tuollainen vahva raidoitettu farkkukangas. Aika hankala oli ommella kulmakohtia, mutta kyllä nämä kelpaavat pienen pojan leikkeihin :)


Kaapista löytyi pitkään siellä lojunut sininen college- kangas, jonka päätin ommella paidaksi. Tein tuollaisen hassun ukkelin, painoväreillä tuputellen etukappaletta koristamaan. Valkoiset kantit ja helmasaumat antavat piristettä tummaan paitaan.


Sanokaapa kumpi puoli teidän mielestä on resorin oikea puoli , sileä vai karhea ?
Tämä on varmaan aika hassu kysymys, mutta joku aikaa sitten ystävä heitti tuon kysymyksen minulle ja se jäi mieltäni vaivaamaan. Sitä pohdittiin ja sanoin pitäväni sileää pintaa oikeana, koska se on minusta siistimpi :) Varmaan tulen pitämään sitä oikeana jatkossakin, vaikka totuus olisikin toinen ;) Kuitenkin olisi kiva tietää! 


Nämä vaatteet jäivät heti reippaan eskaripoikamme päälle. Mukava nähdä miten lapset ilahtuvat kun vaate valmistuu :)

Leppoisia loppuviikon päiviä teille!