keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pieni karhunpoikanen



Onko mitään suloisempaa kuin pienen ihmislapsen oppiminen ja kasvaminen. Meidän pieni poika on aktiivinen tutkimusmatkailija. Kaikki eteentuleva kiinnostaa ja kaikkea pitää hieman maistella. Ja suu on hymyssä, elämä on niin ihanaa.


Tutkijan asennot ovat mitä hauskempia. Liikkuminen on niin näppärää ja uusia liikkeitä löytyy joka päivä lisää.


Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. pitsilankaa18. huhtikuuta 2012 klo 14.03

    Nallekarhu on kyllä liikuttavan täydellinen pallero, katse ja hymy niin suloisia, asennot hellyttäviä ja kädetkin kuin karhuntassut :D. Tekemällä ja touhuamalla oppii. Sitähän pitää nautiakin tässä ja nyt, sen nuo pienet kyllä osaa!

    VastaaPoista
  2. tuomitarha18. huhtikuuta 2012 klo 14.42

    Voi pikku kontio! Ihan hymyilyksi menee, kun kuvia katsoo. Ihana, aivan mahtava pallero! <3

    VastaaPoista
  3. Näppi18. huhtikuuta 2012 klo 22.12

    Ihana nallekarhunpentu! :D Tuttuja nuo asennot tutkimusmatkailijalla. Ja tuo naurunaama.

    VastaaPoista
  4. Kanneli19. huhtikuuta 2012 klo 10.36

    Pienet pallerot tuovat arjen erilaisiin hetkiin niin paljon iloa ja herkkyyttä. Tällä hetkellä kun kirjoittelen nassikka on ollut nukkumassa aamupäiväunia, mutta nyt kuuluu sellaista tasaista laulunarinaa eli herätty on taas tutkimaan ja touhuamaan:)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi19. huhtikuuta 2012 klo 16.35

    Suloinen nalle pallero :) *anna*

    VastaaPoista
  6. ketunpesän hanna19. huhtikuuta 2012 klo 21.39

    voi rakkaus mitä kuvia. :) tuli niin hyvä mieli tuosta ekasta. murupallero. <3

    VastaaPoista

On mukava, jos jätät minulle viestiä :). Pienikin kommentti ilahduttaa minua erittäin paljon.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)